Purple Bow Tie

torstai 1. elokuuta 2013

En vaihtais sekuntiakaan

Nyt se kolahti. Ja pahasti.
Musta kasvaa aikuine. Ei kai nyt ihan vielä, oonhan vasta 16, mutta niin paljon oon jo kokenu ja jättäny taakseni. 
Eilen illal aloin miettimää uutta kouluani,
 kun tajusin etten enää mene Meri-Porin yläasteelle. 
Meillä oli tapana mennä suurella porukalla syömään ja viettää ruokavälkkä yhdessä, tunnit oli aina hauskoja mut opettavia ja mun luokasta tuli mulle kuin toinen perhe. Mun elämäni muuttui totaalisesti ku menin yläasteelle, tyyli, ajattelutapa, kaveripiiri, kaikki. 
Ennen yläastetta olin tosi pikkusessa koulussa, joten suuri yläaste oli mulle ihan uutta, mulla oli tilaa olla oma itseni. 
Mun kaikilla tärkeimmillä ihmissuhteilla on juuret jotenkin yläasteelle. 
Oon kerennyt kokee surut, ilot, perhoset vatsassa, sydänsurut, onnea ja rakkautta. 
Oon nähny kuinka monet kaverit on kasvanu ja muuttunu ja nyt ne lähtee omille teilleen.

En nyt tarkoita että kaikki jäis taakse, mutta yks kappale mun elämästä kyllä. 

En vaan haluisi et tietyt asiat lakkais olemasta, vaan että ystävät pysyis ystävinä ja kaduilla ainakin moikattais :) en vaihtais yhtäkään päivää pois näistä kolmesta vuodesta, jotka muokkasi musta tän tyypin, joka mä tällä hetkellä olen.























Kiitos vielä näist vuosista :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti